Turun tulee tulevina vuosina keskittyä eriarvoisuuden purkamiseen, laadukkaisiin palveluihin sekä ympäristökriisien huomioimiseen kaikessa päätöksenteossa. Asumis- ja liikennepolitiikka, koulutus ja kulttuuri ovat kaupunkikehityksen ytimessä. Julkisen liikenteen tulee olla sujuvaa sekä kaupunkitilan monimuotoista. Kaupungin tulee pitää huolta asukkaistaan ja kieltäytyä leikkauspolitiikasta palveluiden ja tilojen turvaamiseksi. Turku kasvaa ja kehittyy eikä päätöksenteossa saa unohtaa asukkaiden yhdenvertaista osallistamista.
1. Kestävä kaupunki
Turun kaupunkisuunnittelun tulee ehkäistä sosiaalista eriytymistä ja olla ekologisesti vastuullista sekä ilmaston että luonnon kannalta.
Asuntopolitiikka – Kaavoitusta ja rakentamista tulee suunnitella asumiseen tarkoitetun ohjausryhmän alla vähentäen ja ehkäisten sosiaalista eriytymistä esimerkiksi asuntotyyppejä sekoittamalla ja lisäämällä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamista. Yhdenvertainen kaupunkitila sisältää saavutettavaa julkista tilaa ilman ostopakkoa. Rakentamisessa tulee käyttää vähäpäästöisiä materiaaleja.
Julkinen liikenne – Julkisen liikenteen tulee olla aidosti edullista sekä pyöräily- ja kävelyreittien helppoja ja turvallisia. Raiteet kuuluvat isoon kaupunkiin, ja sähköisyys on sisäiselle liikenteelle tärkeä tavoite. Maksutonta julkista liikennettä tulee selvittää.
Hiilineutraalius tulee saavuttaa vuoteen 2029 mennessä unohtamatta kaupunkiluonnon ja lähimetsien suojelua sekä ennallistamista. Ilmastonmuutoksen sopeutumissuunnitelma on tarpeellinen infrastruktuurin kestävyyden ja kaupungin viihtyisyyden kannalta. Kaupungin tulee tavoitella hankintojen kasvipohjaisuutta.
2. Tilaa olla nuori
Koulu- ja nuorisopalveluiden riittävät resurssit tulee turvata.
Eriytyminen – Turussa tulee olla tilaa kasvavalle oppilasmäärälle. Kouluverkon tulee olla kattava, mutta keskittyä ensisijaisesti henkilöresurssien riittämiseen ja tarvittaessa myönteiseen erityiskohteluun. Suomen kielen opetusta tulee parantaa ja sen oppimisen mahdollisuuksia laajentaa. Kotoutumispalveluiden ja kielikurssien on oltava tarjolla myös työvoiman ulkopuolella oleville.
Opetuksen resurssit – Kasvatus ja koulutus ovat kaupungin budjetillisesti suurin vastuualue, jossa on ensisijaisen tärkeää ehkäistä ja vähentää eriarvoisuutta. Turku käyttää verrokkikuntiin verrattuna huomattavasti vähemmän resursseja lukion oppimateriaaleihin, kansalaisopistoihin sekä nuoristotyöhön. Opetuksen ja ohjauksen tulee tapahtua ensisijaisesti riittävin työntekijäresurssein unohtamatta erityisnuorten tarpeita.
Harrastusmahdollisuudet – Kaupungin ei tule luopua liikuntatiloistaan, vaan investoida esimerkiksi uimahalliin. Tiloista leikkaaminen asettumalla remontin lähestyessä vuokralle ei säästä kaupungin taloutta pitkällä aikavälillä. Liikuntapalveluiden tulee olla edullisia tai maksuttomia. Nuorisopalveluista ei saa leikata erityisesti hallituksen leikkausten osuessa lapsiperheisiin.
3. Asukasdemokratia
Turun päätöksenteon tulee olla avointa, osallistavaa ja läpinäkyvää – ei yksityistämiselle ja kyllä kansalaispaneeleille, asukasbudjeteille sekä julkiselle omistukselle.
Avoin ja osallistava päätöksenteko – Kaupungin päätöksentekijöiden tulee edustaa kuntalaisia ja heidän tarpeitaan. Osallisuutta tulee edistää aitoa sananvaltaa omaavalla kansalaispaneelilla ja asukasbudjetteja kehittämällä ottaen erityisesti huomioon alueellisen edustuksen ja aliedustetut ryhmät, kuten nuoret ja maahanmuuttajat. Kaavoitusprosessin aikana on tärkeää osallistaa alueen asukkaita demokraattisesti mm. asukastilaisuuksien kautta. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus osallistua työpaikkansa päätöksentekoon.
Kielellinen moninaisuus – Materiaalit, kuten budjettiäänestykset, kaavoitussuunnitelmat ja palvelukuvaukset tulee kääntää laajasti vähintään kolmelle kielelle. Kaupungissa asuvat ulkomaalaiset tulee ottaa huomioon päätöksenteossa.
Yhteinen kaupunki – Turku ei saa luopua jo omistamistaan tiloista, vaan ne tulee remontoida ja säilyttää kaupunkilaisten käytössä. Avoin, viihtyisä ja monipuolinen kaupunkitila edistää demokratiaa mahdollistamalla yhteisöllisen kaupunkitilan käytön, kulttuurielämän ja järjestöjen toiminnan. Palveluiden yhtiöittäminen ja yksityistäminen vähentää päätöksenteon avoimuutta.
Kuka Saimi?
Olen nuori sosiaalitieteiden opiskelija, järjestöaktiivi ja aktivisti. Työskentelen yhdenvertaisemman ja ekologisemman maailman puolesta tavoitellen ihmisläheistä politiikkaa ja pitkän aikavälin ratkaisuja ympäristökriisien ja kestämättömän talousjärjestelmän keskellä. Kokemusta minulla on muun muassa ylioppilaskunnan hallituksesta edustajistoryhmäni puheenjohtajuuteen, mutta myös erilaisista sosiaalisista liikkeistä.
Verkkosivun rakenteli H-P Ontto-Panula